Mittari kertokoon aktiivisuuteni!

Aktiivisuusrannekkeita näkee usean ihmisen ranteessa, joulupukki lienee todennut, että ihmisten on aika alkaa seuraamaan omaa aktiivisuuttaan. Istumisen vaaroista ollaan tultu tietoisemmiksi ja istumatyöläisiä kehotetaan tauottamaan istumistaan. Aktiivisuusranneke on kätevä tapa seurata omaa aktiivisuuttaan. Onko päivässä riittävästi hyötyliikuntaa/liikuntaa vai pitäisikö liikuntaa lisätä jollain tavalla?

Ostin joulun jälkeen itselleni Polar M400 -sykemittarin, joka on samalla myös aktiivisuusranneke. Olenkin nyt ollut parisen viikkoa aktiivisuusrannekkeeni "orja". Valitsin omaksi aktiivisuustasokseni istumatyötä tekevän aktiivisuustason ja on ollut mielenkiintoista seurata, miten eritasoista aktiivisuuteni onkaan päivästä riippuen . 

Aktiivisuustason täyttyminen "normi"päivinä, jolloin on enimmäkseen luentoja eikä ole liikuntaharrastuksia, on osoittautunut melko haastavaksi. Hyötyliikuntaa täytyy näinä päivinä harrastaa aktiivisesti (eikä sekään meinaa aina riittää). Aktiivisuustason saaminen täyteen ei sinänsä vaatisi suuria ponnisteluja vaan enemmänkin luovuutta ja viitseliäisyyttä: jää pois aikaisemmalla bussipysäkillä/kävele aamulla toiselle bussipysäkille/käy kaupassa kotimatkalla ja kävele kaupalta kotiin...jne. Toisinaan on vain hyväksyttävä, että aktiivisuustaso ei tule täyteen . 

Liikunnallisina päivinä eli päivinä jolloin koulupäivät koostuvat enimmäkseen harjoitustunneista ja illalla on liikuntaharrastuksia tulee aktiivisuustaso helposti täyteen ja "ylitettyäkin". Aktiivisuustasoa voisi aktiivipäivinä muuttaa vaativammaksi, mutta onhan se mukava ylittää tavoite ja katsoa kuinka paljon aktiivisemmaksi itseään voi tituleerata . Aktiivisuus tänään 150 - 200% kuulostaa ihan mukavalta, eikö!

Lauantai aamun zumban ansiosta aktiivisuustaso saavutettu jo aamupäivästä.

Aktiivisuusranneke/sykemittari synkronoidaan Polar flow-ohjelmaan, joka piirtelee hienoja käppyröitä sykevyön perusteella tai aktiivisuusrannekkeen tiedoista. Itse en tiedä varmasti vielä puoliakaan asioista, joita uuden sykemittarini avulla voisi seurata, mutta pikkuhiljaa ne selkiytyvät. Seuraapa mittari jopa untakin ja kertoo aamulla onko nukuttu rauhallista vai levotonta unta . 

Veikkaan, että aktiivinen aktiivisuusmittarin seuranta tulee olemaan vain alkuhuumaa, mutta pienten aktiivisuustekojen tuleminen osaksi arkipäivää on hyvä seuraus alkuhuumasta. Kaikki mikä kannustaa, motivoi ja edesauttaa istumisen tauottamista sekä päivittäisen aktiivisuuden lisäämistä on hyväksi ihmiselle. Eikä siihen edes välttämättä hienoa ranneketta tarvitse . 


                                     Istu vähemmän, hyötyliiku enemmän.

Asanoiden pauloissa!

Taitoluistelun taikaa kirjoituksessa mainitsinkin toisesta syksyllä alkaneesta uudesta harrastuksestani, joka ansaitsee oman postauksensa, jooga nimittäin. 

Ihana jooga-ohjaajani/luokkakaverini Carita

Joogaajan maailmassa suuntauksia on moneen lähtöön, on astangaa, hathaa, kundaliinia ja niin edelleen. Jokaisen makuun löytyy varmasti jotain. En aio tässä postauksessa avata niinkään joogan maailmaa vaan kerron miten minä (vannoutunut zumbaaja, vauhtilajien rakastaja) löysin joogan ja hurahdin asanoiden sekä vinyasojen pauloihin.

Kiitos syksyllä alkaneiden Fysioterapeuttiopintojen sain mahdollisuuden tutustua joogaan. Laji oli etäisesti tuttu, naistenlehdistä ja pilates-tuntien kautta tietoisuus joogasta oli syntynyt, mutta olin ajatellut lajin olevan liian rauhallista zumban vauhdikkaaseen menoon tottuneena...Little did I know . 

Koulun liikuntatunnilla käytiin astangajoogan liikkeitä läpi, kun harjoiteltiin kehonhallintaa ja liikkumista. Seuraavana päivänä lihaksissa tuntui, että töitä on tehty, vaikka itse tunnin aikana ei "tuntunut missään". Ajattelin, että tämähän voisi olla kivaa.

Pieni kiinnostuksen siemen sai lisää kasvua, kun luokkakaverini Carita esitteli meille OmFlow-joogatunnin koululla. Kyseessä oli variaatioita asanoista (eli jooga-asennoista) sekä mini-vinyasoista ja liikkuminen tapahtui sulavasti liikkeestä toiseen. Oma kankeus paljastui tällä tunnilla ja ajattelin, että jooga voisi tuoda minun kroppaan kaipaamaani liikkuvuutta ja helpotusta lihaskireyksiin. Jutusteltuamme selvisi, että Carita ohjaa tunteja Om Yoga-koululla ja siellä kyseinen tunti pidetään +35 asteisessa huoneessa.

Se tunne, kun astelee +35 asteiseen huoneeseen ensimmäistä kertaa ja muistaa, että tarkoituksena on urheilla on sanoinkuvaamaton. Tuntuu, että henki salpaantuu ja rentoutuu yhtäaikaa. Lämpö valtaa lihakset ja jo alkulämmittelyn aikana hiki alkaa virrata. Lämpöjoogassa omakin kroppa taipuu asentoihin, joihin sen ei olisi uskonut taipuvan. Tunnin jälkeen mieli oli rauhallinen ja kaikki jumit, lihaskivut ja säryt olivat poissa. Uskomattoman hyvä olo! Ja siitä se hurahdus sitten alkoi .

Muutaman viikon joogauran aikana liikkuvuus on lisääntynyt huomattavasti ja tasapaino on parantunut huimasti. Onnistumiset asanoissa palkitsevat ja motivaatiota antaa asanoiden vaativammat ulottuvuudet. Vielä jonakin päivänä minäkin pystyn ja taivun! 
Joogan fyysisyydestä oman lukunsa antaa sykemittari, joka viime tunnin aikana kertoi keskisykkeen olleen 124 ja maksimisykkeen 167. Melkosia lukemia, kun ottaa huomioon, että liikkuminen rajoittuu joogamaton kokoiselle alueelle .
 
Fyysisten muutosten lisäksi myös mieli on joogan myötä rauhoittunut (tai viimeistään harjoitusten aikana ajatusten vyöry hiljentyy). Stressikäyrä on ottanut laskevan suunnan ja siinä suunnassa soisin sen pysyvän. 

Kannustan kaikkia kokeilemaan lämpöjoogaa, mieli ja kroppa kiittää!

 

Tervetuloa vuosi 2015!

Vuosi 2014 on taputeltu ja kokonaisuudessaan kyseessä oli upea vuosi. Tunneskaala (kuten kunnon vuoteen kuuluukin) heitteli surusta iloon, tylsyydestä innokkuuteen ja apeudesta onneen. Täydellistä!

Monta arjen pientä tähtihetkeä mahtui 365 päivään ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen, niin hyvistä kuin huonoistakin. Huonojen päivien ansioista omassa asenteessa ja minuudessa on tapahtunut kehitystä. Toki kehitettävää riittää vielä tällekin vuodelle (nälkäkiukut kun eivät vieläkään ole kadonneet , hieman kuitenkin lieventyneet... luulisin...).

Uuden vuoden lupauksia tuli tehtyä muutama, osa ääneen sanottuja, osa lupauksia minulle itselleni. 

 Arkinen aherruskin käynnistyi tänään, kun joululoma loppui ja opiskelut jatkuvat. Sen verran on kirjallisia töitä tiedossa, että en lupaa postaustahtiin suuria muutoksia . Arjen tähtihetket kuitenkin jatkuvat ja tammikuun edetessä rakkaat harrastuksetkin tekevät paluun. Piirustus, jooga, taitoluistelu ja zumba haastavat niin kehoa kuin mieltäkin. Ja on ne siskonpojatkin (ja sisko) tiukasti arjessa mukana ! Kuten myös ihanat ystävät lähellä ja kaukana !

Onnellista ja ihanaa vuotta 2015!